Friday, July 11, 2008

Maailmaa muuttava TV

Päivää taloon! Mistäs henkevästä keskustelisimme tänään?

Minun päiviini kuuluu samaa, kuin koko kesäloman. Istun kotona, teen pikkuisen kotitöitä, istun, piirrän, dataan... Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja tavoitteissani on nyt herätä ensimmäisille Serranoille, eli vartin yli yhdeksäksi. Tavoitehan on kaunis.
Toissapäivänä onnistuin huonosti. Heräsin aikaisin aamulla, kun äitee lähti töihin, ja heräsin uudestaan puoli yhdeksältä. Ajattelin kaiken menevän oikein hyvin, mutta nukahdinkin jälleen. Siinä sai sanoa heihei aamu-Serranoille, ja tyytyä heräämään vasta puoli yhdeltätoista pikkusiskon karjuessa jotain epämääräistä TeiniDraculan alkamisesta.

TeiniDracula on muuten erittäin eriskummallinen sarja. Oikeastaan koko Summeriosasto on. Viime kesänä ihmettelin TD:n ensimmäisen jakson lähtiessä käyntiin, että mitäs kalaa tämä nyt on olevinaan, mutta pidemmän päälle se paljastui oikeinkin... "kiinnostavaksi". Toisin sanoen se on niin huono, että sitä kuuluu katsoa. Alussa vielä kielsin katsovani, mutta nyt olen tullut kaapista ja olen ylpeä itsestäni! Kreivi Draculan fanit elävät ikuisessa onnellisuudessa ja vaaleanpunaisessa höyryssä.
TD:tä katsoessaan tuntee kuuluvansa yhteisöön, jossa kukaan ei ole yksin.

Kun nyt ryhdyttiin historiaa kirjoittamaan, niin kirjoitetaan sitten...

Serranon perhe on oikeasti hyvä sarja kaikista "piilo"mainonnista (sitähän ei huomaa, että koiranruokapussi on täysin sileä ja kameraan päin, tai että mehua pitää kaataa omituisessa kulmassa Tropikanojen näkymiseksi), epäloogisuuksista ja älyttömyyksistä huolimatta. Hei kamoon, kukapa ei tahtoisi tietää miten Diego pärjää yliopistossa, miten Afri hoitaa sen tyllerön pois kuvioista, sopeutuuko Curro "pikkuveljeyteensä" tai kuka on oikeasti Rakkaustohtori! Viime kesän alussa Serrano ei jaksanut vähempää kiinnostaa. Toisin sanoen olin koneella, kun kaikki muut istuivat telkkarin ääressä kuunnellen uuno mas uuno son sietteä. Nyttemmin harmittaa, kun en ole nähnyt niitä ensimmäisiä jaksoja. Älytön masennus iski kun Eva ja Marcos meinasivat erota, mutta eivät eronneetkaan, kun he erosivatkin, kun Eva lähti Barcelonaan, kun kumpikin lähti Ranskaan... Aina mun suosikit katoaa jonnekkin. Masis iski myös kun Dieko ja Lusia erosivat, kun Afrika sanoi pahasti Raulille. Ylipäätään Serranon perhe on hyvin masentava ohjelmasarja, koska olen kaikkien hahmojen puolella ja suutun sarjan tekijöille, jotka aiheuttavat heille jatkuvasti päänvaivaa. Kille ja Tete on ihan tylsiä.

Myös Heartbeatia tuetaan. Tietokone sammuu nopeasti, kun ilmoille kajahtaa "Heartbeat - why do you miss when my baby kisses me..." Silloin nauliudutaan teeveen eteen ja katsellaan kivannäköisiä autoja ja taloja. Nuoret poliisit vaihtuvat koko ajan, enkä muista niiden nimiä, mutta Oscar, Alf, Merton ja Bellamy rock. Greengrass oli myös kova jätkä.

Kesällä katsellaan kaikin puolin erinäköisiä ohjelmia kuin talvisin (paitsi Heartbeat). Kun Serranot ja TD:t jää pois ohjelmistosta, kaivetaan esiin House, Täydelliset naiset ja oheissälä. Kyllä, minä olen se, joka väittää ettei edes katso niin paljon telkkaria.

Onnea ja menestystä, jos jaksoit lukea tämän täysin tarpeettoman ja kieliopiltaan kuraisen selitelmän aiheesta: mitä ja miksi minä katson televisiosta.

-27

---

0 comments: