Mökkituristin paluu

Si, si.

Me lähretään mökkeilemään oikein kunnolla nytten sitten. Villi arvaus on, että piirän, luen, piirän, kirjotan, luen... Eikä mulla ole mitään koko ajatusta vastaan , mistä olen hyvin iloinen. Teidättehän, että ei ole päätähuimaavan maalaisromanttista lähteä jonnekin, minne ei vain kutsumus pahemmin huutele. Pakkasin mukaan kaikki lukeissa olevat kirjat ja paljon paperia, käväsin tarkistamassa onko jokin myöhästymässä kirjastosta viikon sisään, kastelin kukan ja ajattelin vielä pistää pienet inphormaadiot tännekin.

Sataa kunnolla pitkästä aikaa. Nautin siitä parhaani mukaan. Vaikkakin luultavasti se juuri lakkaa, kun olisin innoissani pomppimassa ulos.

Viikonloppu vierähti Haapavedellä. Ihan jees, rusketuinkin vähäsen. Sain roppakaupalla naminamipunaisia palluroita ympäri kehoani sääskiläisten ahkerasta toimesta. Olin taas traktorin kyydissä. Kaikista eniten kertomista on siinä, että olin traktorin kyydissä samaan aikaan, kun kolme vuotta nuorempi pikkuviljeni ajoi sitä.

Mitäs tässä sitten turhia sanelemaan enempää. Meikä lähtee mökkeilemään täksi viikoksi, enkä anna kuulua itsestääni mitään pitkään aikaan. Kirjoittelen kirjaseeni erakoituneita juttuja matkan varrella ja syötän itseni verenimijäinisijöille, joilla on imukärsä tai hampaat.

Lupaan syödä hyvin ja nukkua huonosti!

- 27, mökkituristi